ss

ss

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulusukkia

Vielä on yksi lahjatyö esittelemättä. Nämä kyllä valmistuivat jo marraskuussa ja lähtivät postin mukana J:lle, M:lle ja M:n poikaystävälle.


Sukkaohje on Nancy Bushin kirjasta Knitting on the road malli Tallinna. Tosin vähän sovelsin mallia ja tein ylhäälle "nimilistat". Nimet tein silmukoita jäljentämällä; samoin kuin kuvassa näkyvät nurjan puolen tähdet. Lankana on Nalle. Värityksen tein jokaiseen sukkaan hieman erilaisen, vaikka olisi ne nimestäkin erottanut.

Minulla on ollut pieni kirjoneulekammo, mutta nyt pääsin siitä eroon. Onneksi sukkien saajat olivat tyytyväisiä ja niin minäkin.  

Kinkku paistuu parhaillaan uunissa ja kuusi on tuotu sisälle. Vaikka valkeaa joulua toivoisinkin, joulun tunnelma tulee aivan muusta.

Iloista joulua teille kaikille!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Onnistunut tuunaus

Toukokuussa valmistui tämä pusero. Jo silloin epäilin sitä liian lyhyeksi ja niin myös kävi. Yritin pitää sitä, mutta yllätin itseni koko ajan nykimästä sitä alaspäin. Niinpä asialle piti tehdä jotain. Muistelin, että minulle olisi jäänyt lankaa yli, mutta luulo oli väärä.

Tietenkään juuri sen väristä Puro Batikia ei ensin löytynyt mistään. Mutta sitten Prisman nettikauppa armahti ja sain puuttuvan kerän. Ja ei kun tuunaamaan. Nostin silmukat puseron alareunasta ja aloin neuloa 2o, 2n koko kerän alusta loppuun.



Nyt uskalsin laittaa kuvan puserosta päälläkin:)

lauantai 14. joulukuuta 2013

Arvontavoitto, vau!

Minulla kävi tuuri. Voitin Rantapuikon arvonnassa todellisen pääpalkinnon. Ilmeisesti torstaina postilla oli joku joulunalusruuhkapäivä, koska minkäänlaista postia ei meille ilmestynyt, vaikka mies vapaapäivänään aina silloin tällöin laatikkoon kurkkasi. Minäkin vielä tarkistin laatikon blogikoiran iltalenkin jälkeen, mutta se vain pysyi tyhjänä. Mutta seuraavana aamuna lehden mukana oli ollut pakettikortti. Niinpä eilen porhalsin työpäivän jälkeen postiin ja sain pakettini.


Aivan ihana ja runsas ja värikäs paketti. Minusta tuntuu, että olet käynyt vakoilemassa mieltymyksiäni, koska niin osui ja upposi tämä paketti.


Huovutettu kynänsuojus ei kunnolla näkynyt yläkuvassa, joten se ansaitsee aivan oman kuvan. Tämän otan töihin ja käytän sitä ympäri vuoden.


Enkelin eväspussin keittiöpyyhe pääsi heti käyttöön ja sikäli pitää paikkansa, että vaikka mies meillä laittaa ruoat, keitot teen minä. 


Myös tämä saattaa päästä heti tänään käyttöön, kun menemme Juha Tapion konserttiin. 


Meillä on miehen kanssa ollut pari päivää sanalua ainoan käsivoidepurkin käytöstä, joten luovutan suosiolla ja otan tämän uuden hyväntuoksuisen itselleni. Mies saa pitää tuoksuttomansa. Taustalla näkyvät myös paketissa olleet joulukortit.


Minähän en juo kahvia, joten täysosuma. Testattu tänä aamuna ja ostan varmasti lisää, kun tämä loppuu.


Näistä tulee minulle jotain. Värit ovat niin mieleiset kuin vain olla voivat.

KIITOS!

Olen myös virkannut pari nessusuojusta (taas). Nämä menevät joulupakettiin. Näitä on tullut tehtyä aika monta, joten sen suuremmitta löpinöittä tässä kuva:



torstai 12. joulukuuta 2013

Hääpari ja hyväntekeväisyyssukkia

Jokin aika sitten meille tupsahti hääkutsu. Meitä oli kyllä varoitettu jo ennakolta, että sellainen saattaisi olla tulossa:) Nämä ovatkin ensimmäiset talvihäät, joissa koskaan olen ollut. Hääpari esitti kutsussaan toivomuksen, että häälahjat annettaisiin rahana häämatkatilille. Ja niin aiomme myös tehdä. Mutta minusta on hauska laittaa jotain pientä lahjaksi. Siitä jää enemmän tai vähemmän pysyvä muisto. Lahjaa miettiessäni katseeni osui omiin apinoihini. Melkein siltä istumalta otin Sudeen yhteyttä ja pyysin häntä tekemään minulle hääparin valkoisissaan. 

Pari päivää sitten hain pariskunnan postista:


Facebookissa huomasin, että Hurstille kerätään villasukkia. Nämä kaksi paria ehdin saada valmiiksi ennen joulua ja toivottavasti ne ovat jo perillä. Molempien parien toinen sukka on valmistunut reissulla. Toisen valmistuminen jäi kotimaahan. Harmaata varten minulla olivat bambupuikot, joten niitä saatoin neuloa koneessakin. Vihreätä paria neuloin metallipuikoilla, joten niitä ei koneeseen voinut viedä.

Harmaat/lila: Jämsän huopatehtaan Kesto -lanka ja 7 veljestä, 3,75 mm
Vihreät: Nalle, 3,0 mm 
Harmaa/lila -sukkien harmaa lanka on äidin varastossa ties miten kauan ollutta Jämsän huopatehtaan Kesto -lankaa. Hän neuloi siitä isälle monet sukat joko uudet tai vain teritti vanhat. Isä oli metsähommissa, joten hän oli liikkeessä päivät pitkät ja siksi sukkienkin piti olla todella kestävät.


torstai 5. joulukuuta 2013

Puerto de la Cruz 26.11. - 3.12.2013

Edit: korjattu ei Icod vaan Caracchico  

Pitkästä aikaa lähdimme jälleen Teneriffalle. Viimeksi siellä taidettiin olla vuonna 1998 ja Kanarian saarillakin aivan 2000 -luvun alussa. Olemme olleet vain kerran retkellä saaren pohjoisosassa, joten päätimme nyt kokeilla sitä kunnolla.

Hotellimme oli Catalonia Las Vegas aivan Puerto de la Cruzin keskustassa, merivesialtaiden vieressä. 


Huoneemme näköala oli aivan toiseen suuntaan uima-altaalle ja Teidelle päin.



Heti tavaroiden paikalleen laittamisen jälkeen lähdimme etsimään kahvipaikkaa. Myös Puerto de la Cruzissa oli joulu näkyvästi esillä. Kahvilassakin sen huomasi :D


Cappuccinotkin olivat aika täyteläisiä. Onneksi mies ei ottanut omenaleivonnaiseensa vielä lisäkermavaahtoa.


Illalla ruokapaikka etsiessämme törmäsimme tällaiseen söpöliiniin ja heti tuli omaa koiraa ikävä.



Seuraavana päivänä lähdimme käymään Loro Parquessa. Meille sinne kulkeminen oli äärettömän helppoa, koska ilmainen pikkujuna lähti hotellimme alakerrasta. 


Loro Parqeen teimme aikoinaan retken saaren eteläosasta ja silloin lapset olivat mukana. Silloin katsoimme myös joka ikisen delfiini/merileijona/papukaija -esityksen. Nyt jätimme suosista esitykset väliin, vaikka ne aivan upeita ovatkin, ja kiertelimme vain omassa tahdissa. 

Kalat toivottivat meidät tervetulleiksi.


Gorilla-herra ei voinut meistä vähempää välittää.


Simpanssejakin siellä oli.


Ja sitten se, mitä todellakin halusin nähdä eli pingviinit.


Haitunneli oli toinen mielenkiinnon kohde, mutta siitä ei meidän kamerallamme olisi kuvia saanut.

Seuraava päivä oli sitten ajelupäivä eli olimme vuokranneet auton. 


Tarkoituksemme oli ajella Tenon majakalle, mutta koska alkoi sataa ja tuulla, viranomaiset estivät ajelun noin 10 km ennen majakkaa.

Matkalla pysähdyimme Caracchicossa, jossa nappasimme pari kuvaa.



Tämän jälkeen suuntasimme maisemareitille kohti Mascaa. Mutta tämä oli virhe. Tässä vielä kuvaa matkalta ylöspäin.



Tämän jälkeen sade vain yltyi. Kun saavutimme Mascan, olin nähnyt edessämme pari pientä maanvyörymää ja mies huomasi tien vierustojen vesikourujen olevan ääriään myöten täynnä vettä. Onneksi hän pysyi huomiostaan hiljaa. Minäkin vaikenin ja toivoin vain autojen jarrujen pitävän alamäissä ja niiden jälkeisissä 90 asteen mutkissa. Ja kohtisuorissa ylämäissä toivoin auton jaksavan vielä tämänkin mäen päällä. 

Mascasta meidän oli tarkoitus jatkaa La Orotavan laaksoon, mutta Mascan jälkeen tie muuttui huonommaksi ja kaikki muutkin autot kääntyivät ympäri todella pienellä kääntöpaikalla. Ei muuta kuin sama matka uudelleen, nyt vain kammottavat alamäet olivat kammottavia ylämäkiä ja päinvastoin. 

Kun pääsimme niin alas, että tie parani, huokasin todella helpottuneena. En ole aikoihin pelännyt noin paljon.

Seuraava päivä olikin sitten rentoutumispäivä eli lähdimme rannalle. Kyseessä oli mustahiekkainen Playa Jardin.


Siellä vietimme rantaelämää muutaman tunnin. Mies kävi uimassa, minä en. Aallot olivat minulle liian korkeita. Aikoinaan saaren eteläosissa jäin pari kertaa pahasti aallon alle. Sen jälkeen olen kunnioittanut merta hiukan liikaakin. Olen ehdottomasti järvi-ihmisiä ;) Kiipeilimme myös hiukan rannan viereisellä aallonmurtajalla ja tapasimme liskon paistattelemassa päivää.


Seuraavat 3 päivää kyttäsimme sopivaa säätä viettää aikaa merivesialtailla, mutta ne jäivät meiltä tällä kertaa kokeilematta. 

Lauantai oli Pyhän Andeaksen päivä ja ko. päivän aatto on syy juhlintaa. Emme osallistuneet juhliin aktiivisesti, mutta meteliä kyllä kuului aamuyöhön asti. Varsinaisena juhlapäivänä näkyi (ja kuului) useampia kulkueita. 

Sunnuntaina mies meni pubiin katsomaan jalkapallo-ottelua Tottenham - Manchester United. Minä taas menin läheiseen pikku puistoon neulomaan.


Samalla penkillä istui espanjaa puhuva mieshenkilö, joka puhui puhelimeensa jo ennen kuin istahdin siihen, jatkoi puhumista sen 40 minuuttia, jonka samalla penkillä istuimme ja edelleen puhuen käveli puistosta pois. Puhelimen toisessa päässä ollut henkilö ei saanut lainkaan suunvuoroa, joten toivottavasti hän oli hyvä kuuntelija.

Viimeisenä lomapäivänä satoi koko päivän. Mutta koska olin vihdoin löytänyt minulle sopivan uimarannan, halusin mennä uimaan. Sade ei ole koskaan ollut mikään este uimiselle eikä edes hidaste. Tämä sopiva uimaranta oli kallioon louhittu Playa San Telmo. Aallot eivät päässeet pikkuiselle uima-alueelle, joten koin oloni turvalliseksi. Meri tosin kosti yrittämällä pudottaa reppumme murtajalta mereen, mutta onneksi mies oli tarkkana.


Kun aamu-uinti oli suoritettu, lähdimme kävelemään orkideapuistoon. Kävelymatka ei ollut pitkä, mutta mäen olivat lähes pystysuoria, joten hiki kasteli selän ja sade hmm etumuksen. 

Orkideapuisto oli kaunis, mutta sade hiukan latisti sen tunnelmaa, mutta tässä kuitenkin märkiä kuvia.







Sade jatkui iltaan asti ja kuuluipa pari ukkosen jyrähdystäkin. Sateen jo lähes loputtua, tuli Finnmatkoilta tekstiviesti, jossa kehotettiin pysymään sisällä myrskyn takia. Hiukan sitä hämmästelimme, mutta lentokoneessa kanssamatkustajilta kuulimme, että saaren eteläosissa olikin ollut oikein kunnon myrsky. Ilmeisesti tiedote tulikin kaikille saarella olijoille. 

Viimeisen illan sangriakannu oli kyllä yliveto.


Pakollinen kukkakuva ;)


Lähtöaamuna huomasimme, että Teide oli taas saanut lumipeitteen. Näky valmisti hyvin Suomeen palaamiseen, koska täälläkin oli satanut pari senttiä lunta.