ss

ss

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Budva, Montenegro 13.5 .- 20.5.

Blogimies täytti alkuvuodesta 60. Jo hyvissä ajoin ennen merkkipäivää olimme varanneet juhlavuosimatkan. Matkaseurueeseen kuuluivat meidän lisäksemme J, M ja TJ. Matkakohteeksi valikoitui Montenegro ja siellä rantakaupunki Budva.

Lensimme kuitenkin Kroatiaan Dubrovnikiin, josta jatkoimme etukäteen tilatulla taksilla Budvaan. Tämä oli helpoin reitti, koska Suomesta Budvaan ei ole vielä suoria lentoja. Ajomatka Dubrovnikista Budvaan kesti noin pari tuntia ja loppuvaiheessa ylitimme merenlahden lossilla paikassa nimeltä Kamerani.





Budvassa majoituimme Vanhaan Kaupunkiin (Stari Grad). Meillä oli siellä vuokrattuna pari asuntoa Apartments Vila Balkanista. Asunnon ikkunat olivat suoraan venesatamaan ja siellä oli veneitä kuin Monacossa ikään.







Budvassa on todella sympaattinen vanha kaupunki, jossa on tosi kapeita kujia ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Aivan muurien ulkopuolella on myös pieni uimaranta.




Me tosin lähdimme heti seuraavana päivänä kävelymatkan päässä olevalle vähän isommalle rannalle,

Sunnuntai olikin äitienpäivä ja sain tosi kauniin kukkakimpun ;)



Budvan alue (tai mahdollisesti koko Montenegron rannikko) on täynnä aina vain uusia hiekkarantoja. Pari seuraavaa päivää vietimme Bečići Beachillä, jonne oli lähes tunnin kävelymatka. Tästä syystä otimme taksitolpalta taksin, joka sitten osoittautui huijariksi. Otti 15 euroa, vaikka ensin kertoi matkan taittuvan 9-10:llä eurolla. Lopullisesti huijaus paljastui, kun paluumatkan taksi, joka oli soitettu meille ravintolasta, laskutti samasta matkasta 2,40. Sanomattakin on varmasti selvää, että siitä lähtien pyysimme aina paikallista ravintolahenkilökuntaa tilaamaan meille taksin.

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kävimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä olevassa Kotorin kaupungissa; joka on Unescon maailmanperintökohde. Ja se todellakin oli hieno. Meren ja vuorten väliin jäi kapea suikale, jossa sijaitsi mm. todella nätti vanha kaupunki. Näytti, että äkkijyrkät vuoret kohosivat korkeuksiin heti viimeisten talojen takaa.



Myös TUIn risteilyalus oli ahtautunut satamaan.



Kun meillä kerran oli auto käytössä, kävimme kurkkaamassa myös Sveti Stefanin saaren. Saarelle eivät tavalliset tallaajat pääse, mutta katselimme ympäristöä ja osa porukasta kävi uimassa.

Seuraavana päivänä palasimme Sveti Stefanin toisella puolella olevalle rannalle. Rantapäivän päätteeksi emme tilanneetkaan taksiautoa vaan palasimme vanhaan kaupunkiin taksiveneellä. Veneen kuski ansaitsee elantonsa kalastajana, mutta hankkii lisätienestejä taksiveneen kuljetuksella.



Viimeisen lomapäivän vietimme kiertelemällä Budvassa. Lauantaina olikin sitten hyvästien aika. Taksi kuskeineen oli sovitusti odottamassa ja Montenegron puolella matka kulkikin joutuisasti, mutta sitten Kroatian rajalla se pysähtyi kuin seinään. Seisoimme kaikkiaan noin 40 minuuttia helteessä. Jossain vaiheessa kuskimme kävi kysymässä, mikä maksaa ja palasi mutisten 'morons', mistä voi päätellä, ettei vastaus miellyttänyt. Lopulta M:n pissahätä yltyi niin pahaksi, että hän kävi kysymässä, onko raja-asemalla vessaa vai saako hän käydä 10 m:n päässä olevassa bajamajassa, joka tosin oli Kroatian puolella. Lupaa ei herunut. En tiedä, saiko tämä kysymys vauhtia virkamiehiin, mutta viiden minuutin sisällä passit palautettiin ja pääsimme jatkamaan.

Koska alueen sisällissodasta on vain 20 vuotta, eivät sodan aiheuttamat haavat ole kuin ohuen ruven peittämät. Esimerkiksi montenegrolainen taksimme ei saanut rahastaa asiakkaitaan lentokentällä, vaan rahastus piti tehdä ajaessa.

Hauska yksityiskohta taksimatkalla oli, että montenegrolaiselta radiokanavalta kuului Alman 'I will dye my hair' -hitti :D