ss

ss

perjantai 24. toukokuuta 2013

Nessuja aina tarvitaan

Työkaveri alkoi taas vihjailla, että synttärit ovat tulossa heinäkuussa ja työpaikalta puuttuu vielä nessujen päällinen. No, samalla kun teki yhden teki pari muutakin.


Huomasin myös, että minullahan ei ole kotona yhtään, joten valitsin värit makuuhuoneen tapetin mukaan  ja nyt on sitten kotonakin yksi (alhaalla oikealla). Kokeilin samalla nappia kukan keskelle ja hyvin se sopii nessupaketteihinkin. Tähän mennessä olen näitä väkertänyt jo 13 ja varmaan lisää tulee jossain vaiheessa tehtyä. Idean sain alunperin Annelilta

Muutama kuva tulppaanipenkistä, josta alkuperäisten punaisten joukossa on J:n ja M:n tuliaisina vuosi sitten Amsterdamista tuomia. Kuvaajakin on päässyt kuvaan:D


Lähikuva tuliasitulppaaneista


Toisen penkin tulppaaneista vain yksi jaksoi kukkia.



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Mekko ja sukat

Tunnetusti pyrin aina neulomaan lahjat ajoissa. Maaliskuussa tein jo ensimmäisen joululahjan. Huhtikuussa sain sitten valmiiksi kummitytön synttärilahjan. Synttärit ovat syyskuun loppupuolella:D Novitan kevätlehdestä löytyi mieleinen malli, siis minulle mieleinen kummitytöstä en osaa sanoa;) Tätä mekkoa on näkynyt blogeissa jonkin verran eri väriyhdistelmissä, mutta minua miellytti eniten lehdessä ollut. Onhan vaalea lila myös yksi kummitytön lemppareista.


Kooksi valikoitui suurin eli 134 cm; sitä edellinen olisi ollut 122 cm. Jo vuosi sitten kummityttö piti 120 cm vaatteita, joten valitsin suurimman koon. Valmiina mekko tosin näyttää siltä, että kummityttö voi pitää sitä seuraavat 5 vuotta. Toisaalta onpahan sitten kasvunvaraa.

Lehdessä oli ohje myös sukkiin ja koska lankaa jäi tekaisin myös ne. Olen neulonut niin paljon sukkia ohuesta langasta, että tuntui kuin nämä olisivat valmistuneet itsestään.



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Amsterdam-Bryssel-Brygge-Bryssel-Amsterdam 2-7.5.2013

Vapun jälkeen torstaina suuntasimme jälleen Benelux -maihin nuorisoa katsomaan. Lähdimme KLM:n iltalennolla, jotta ehdimme kuitenkin olla päivän töissä. M tuli meitä vastaan lentokentälle eikä sinä iltana oikein muuta ehtinyt kuin käydä ruokakaupassa. Nukkumaan kannattikin mennä ajoissa, jotta ehtisimme ajoissa seuraavan päivän Brysselin bussiin.

Tässä kuva M:n asuintalosta. Asunto tulee vaihtumaan ensi lukuvuodeksi, koska tästä sai asunnon vain yhdeksi vuodeksi.



Tällä kertaa emme lähteneetkään Brysseliin junalla vaan mm. Amsterdam-Bryssel-Pariisi -linjaa ajavalla Megabus -firman bussilla. Ko. firman bussit eivät todellakaan lähde paikalliselta linja-autoasemalta, vaan kaupungin laidalla sijaitsevalta parkkipaikalta. Onneksi kuitenkin ratikkalinja keskusasemalta kulkee aivan ko. parkkipaikan vierestä.

Ihmettelimme jo metrossa yllättävän suurta ihmismäärää. Ja ihmetys vain lisääntyi, kun metro jäikin asemalle kaksi pysäkkiä ennen keskusasemaa. Valtavan ihmismassan seassa raahasimme matkalaukkujamme lähimmälle ratikkapysäkille, jotta pääsisimme sillä keskusasemalle. Mutta samaan ratikkaan tunkivat kaikki muutkin. Ratikkamatkalla kävi selväksi, ettemme tällä tavalla ehdi ajoissa. Nopean neuvottelun jälkeen päätimme jäädä ratikasta pois ja yrittää taksilla perille. Mutta tietenkään yhtään taksia ei ollut lähimaillakaan. M juoksi lähinpään hotelliin pyytämään, että he soittaisivat meille taksin. Samaan aikaan miehen kanssa bongasimme ulkona taksin, jonka saimme viittoiltua luoksemme. Hain M:n, joka pyysi hotellia perumaan jo tilaamansa taksin. Ulkona olimme lähtövalmiina, kun viereen kurvasi toinen taksi, jonka ilmoitti olevansa hotellin tilaama ja että meidän pitää vaihtaa. Joten keskellä katua meidän ja matkatavaroiden piti vaihtaa taksia. Uusi taksikuskimme oli aivan huippu, vaikka aikaa bussin lähtöön oli vain 10 minuttia, hän rahoitteli meitä, että ehdimme kyllä. Häneltä myös kuulimme syyn liikennekaaokseen. Syynä oli itsemurha; joku oli hypännyt metron alle.

Bussimme lähtöaika oli 11.30 ja sisällä bussissa olimme 11.29. Tosin, kun annoimme matkatavaroita bussikuskille, hän ilmoitti meille, että olisi syytä olla ajoissa ensi kerralla. Kerroimme hänelle syyn "myöhästymiseemme", mutta hän vain ilmoitti meille "Unfortunate or not, that's not my problem" eli "Valitettavaa tai ei, mutta ei ole minun ongelmani". Megabussin bussit ja kuljettajat ovat brittiläisiä, joten kuljettajan asenne yllätti.

Bussimatka kesti noin 3 tuntia ja perillä J oli meitä vastassa. Hotelli on sama kuin viime kerralla eli La Legende. Tykkäsimme hotellista viime kerralla kovasti. Silloin meillä oli 4 hengen huone ja samanlaista odotimme tälläkin kertaa. Mutta huoneen sijaan saimmekin - kattohuoneiston. Se oli varmasti hienoin hotellihuone, missä olen koskaan yöpynyt. Se oli omassa kerroksessaan ja hissillä sinne ei päässyt muuten kuin kääntämällä avainta sille varatussa reiässä.

Olohuone ja J:n ja M:n makuupaikat:


Keittiö:


Makuuhuone parvekkeelta päin kuvattuna:


Majoittumisen jälkeen lähdimme kaupungille. Tällä kertaa kuninkaalliselle palatsille päin. Tässä kuvia matkalta:




Kuninkaallinen palatsi:



Läheinen puisto:



Kaunis kauppakeskus:


Seuraavana päivänä, lauantaina, lähdimme käymään tunnin junamatkan päähän, Bryggeen. Se kaunis pikkukaupunki, kuten kuvista voi päätellä.

Tämä on yksi hauskimmista elävistä patsaista, jotka olen nähnyt.


Meidän lisäksemme oli Bryggen löytänyt muutama muukin turisti.


Näitä ajoneuvoja oli Bryggessä runsaasti.


Myös Bryggessä oli paljon kanavia.


Kun kerran Belgiassa ollaan, pitää syödä vohvelit.




Sunnuntaina bussimme lähti takaisin vasta iltapäivällä, joten ehdimme käydä kaupungin ulkopuolella afrikkalaisessa museossa. Hotellin lähellä seisoi kadun varrella näin sympaattinen perhe.


Afrikkalaiseen museoon piti ensin mennä metron päätepysäkille ja samoin jatkaa ratikalla sen päätepysäkille noin 20 minuuttia. J olisi päässyt tästä bussilla suoraan opiskelupaikkakunnalleen.


Afrikkalaisen museon ympärillä on upea puisto.


Itse museorakennus


Museossa oli paljon esineistöä Kongosta. Kongohan oli aikoinaan Belgian siirtomaa. Esineistön lisäksi museossa oli vaikuttava kokoelma täytettyjä eläimiä mm. täysikokoinen kirahvi ja elefantti. Asetelmat olivat myös vaikuttavia. Vai mitä sanotte tästä:


Museossa käynnin jälkeen ehdimme vielä käydä syömässä ja sitten bussille ja tällä kertaa ajoissa. Tämä bussikuski olikin nopea ja olimme Amsterdamissa puoli tuntia etuajassa. Tavaroiden viennin jälkeen meille jäi aikaa lähteä keskustaan tapaamaan M:n poikaystävää TJ:tä. Kävimme hänen asunnollaan ja istuimme sen jälkeen terassilla jutellen pimeän tuloon asti. 

Seuraavana päivänä lähdimme miehen kanssa kanavaristelylle. Keskusaseman lähistöllä veneitä ja TJ:n suosituksen mukaan valitsimme tunnin risteilyn. Alla oleva kuva on otettu risteilyllä entisöidystä siirtomaalaivasta.


Sen sijaan kaupungin kapeimmasta ovesta tai rakennuksesta (leveys 1,5 m) ei saatu otettua kuvaa. Samoin kaupungin kalleimmat asunnot jäivät myös kuvaamatta. Kapteenin mukaan siellä asuvat doctors, lawyers, liars and criminals eli tohtorit, juristit, valehtelijat ja rikolliset. 

Risteilyn jälkeen tapasimme vielä M:n ja vietimme loppupäivän kaupungilla vähän tuliaisia ostellen. Illalla tapasimme jälleen TJ:n illallisen merkeissä. Ja jälleen juttelimme siihen asti, kun terassi suljettiin. Tiistaina olikin sitten kotiin lähdön aika. M:n asunnon lähellä on metro/juna-asema, josta on suora yhteys Schipholille. Junia kulkee noin vartin välein. Tosin juuri se junavuoro, jolla aioimme mennä jäi välistä, mutta olimme onneksi ajoissa. 

torstai 2. toukokuuta 2013

Pitsiä palmikolla

Nyt on jo toukokuu, ihanaa! Vappua vietettiin rauhallisesti. Aattona käytiin miehen kanssa syömässä ja eilen tehtiin pihatöitä simaa ja munkkeja unohtamatta. Päätimme aattona käyttää julkista liikennettä eli siis paikallisbussia, koska palaisimme kuitenkin bussien kulkemisaikaan. Lähdimme ajoissa pysäkille, mutta eihän bussi tullutkaan. Se oli hyytynyt keskelle toria seuraavan vuoron kuskin mukaan. Oli hiukan kalsakkaa odottaa bussia reilut puoli tuntia vähän kevyemmissä vaatteissa. Nykyään tulee bussia käytettyä tosi harvoin, kosken pääse sillä sujuvasti töihin. Mutta tämä oli jo toinen kerta, kun bussilla jää vuoro väliin. Aikoinaan, kun kuljin toistakymmentä vuotta bussilla säännöllisesti töhin kesää lukuunottamatta, ei bussivuoro jäänyt kertaakaan väliin. Otimme tämän huumorilla ja soitimme ravintolaan, että pitävät pöytää, koska myöhästymme.

Viime kirjoituksessa lupailin jotain valmista ja valmista onkin syntynyt. Tosin neulon varmasti takakappaleen nopeammin kuin ompelin saumat. Tämä on Novitan kevätlehdestä malli 57, naisen pitsipalmikko pusero. Halusin kovasti kokeilla Puro Batikia ja lehdestä tämä malli ja langan väri kolahti eniten.


Päällä kuvia ette tule näkemään, koska en vielä oikein ole sinut tuon paidan kanssa. Se vain tuntuu liian lyhyeltä. Ehkä totun vielä.


Tässä on vielä valottunut lähikuva hihasta. Langassa oli pienoinen värivirhe, mutten ruvennut lankaa tämän vuoksi katkomaan. Antaapahan pientä särmää vaatteeseen.