Jiihaa, se on valmis!

Viime aikoina olen muutamankin kerran ajatellut, ettenkö joskus voisi päästää itseäni edes hiukan helpommalla. Minulla oli kaksi "isoa" työtä kesken. Toinen tulee olemaan isokokoinen valmiina, mutta toinen oli vain isotöinen. Nyt tämä isotöinen valmistui vihdoinkin.

Blogimiehen täti täyttää toukokuussa 70 ja tämä menee hänelle lahjaksi. Hän asuu Ruotsissa ja siksi 'Kuningatar Silvia' oli ainakin nimensä puolesta hänelle hyvä valinta.

Malli: Kuningatar Silvia kirjasta Pitsihuivit neuloen
Lanka: Titan Wool, Merinos Extra Irrestringibile
Puikot: 3,0 mm

Lanka on ostettu Tallinnasta syksyllä 2008. Ompelulangan vahvuista lankaa neuloessa aikaa sai kulumaan yli kuukauden. Välillä kävi mielessä, saanko tämän valmistumaan ajoissa. Helpotus oli aikamoinen, kun eilen päättelin langanpäät ja pistin huivin kylpyyn. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa, joten tein pari mallikertaa enemmän ja pingotus osoitti, huivin riittävän kokoiseksi.

Otin vielä mallineuleesta lähikuvan.

Seuraavaksi jotain pienempää ja nopeammin valmistuvaa.

Viisi kuvaa arjesta: Perjantai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Meillä on puukiuas ja saunan lämmitys on hiukan suurempi operaatio kuin pelkkä napin kääntäminen asennosta OFF asentoon ON. Jos kaikki tehdään pitkän kaavan mukaan, saunan lämmitys alkaa puiden pilkkomisesta. Siihen tarvitaan puuta, kirves ja innokas pilkkoaja (vrt. suo, kuokka ja Jussi).

Jollain pilkotut puut pitää kuljettaa sisälle, joten meillä on siihen tarkoitukseen kori.

Itse kiuas näyttää tältä. Nuohoojan mukaan pitäisi alkaa katsella uutta kiuasta, vaikkei mikään kiire vielä olekaan. 

Liekit ovat vangitsevia.

Lämpiäminen kestää noin puoli tuntia ja löylyt ovat pehmeät, kuten puusaunassa tapaa olla. Meillä saunotaan yleensä pari kertaa viikossa; perinteisesti lauantaina ja keskiviikkona. Mitenkään kiveen hakattua tämä ei ole, vaan muinakin päivinä saunotaan. Ja välillä M:n ja J:n ollessa kotona sauna lämpiääkin joka päivä.

Tämä olikin viimeinen arkikuvaukseni ja päivän haasteen saa Ritva Iloinen mieli -blogista. Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

Viisi kuvaa arjesta: Torstai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Tämä arjen toiminta on meillä jokapäiväistä; tätä toistetaan ihan jokaikinen aamu ja ilta ja välillä päivälläkin. Eikä tämä ole pelkästään arkista, vaan yhtä hyvin tämä kuuluu juhlapäiviin.  Oma piha on helpottanut asiaa suuresti. Mutta toiminnan kohteelle tällä on iso merkitys ja senhän me tietysti hänelle suomme. Muuten olisimme aika surkeita koiran omistajia. Kyseessä on tietenkin blogikoiran lenkitys.

Kaveria lainaten some-kielellä: Blogikoira käy tagäämässä itsensä jokaiseen kuvaan ja jättää kaikille kaveripyyntöjä. Itse lisäsin vielä, että myös etusivun uutisvirtaa luetaan innokkaasti.

Pihasta yleensä lähdetään juuri näin: koira edellä ja taluttaja perässä. Loppumatkasta tilanne on muuttunut päinvastaiseksi :) 

Tällä kertaa yksi naapuruston kissoista oli eksynyt pihallemme eikä blogikoira pitänyt siitä lainkaan.

Lempilenkkini menee pienen metsikön halki. Ainoastaan pahinpana hyttysaikana välttelen tätä. Kohta metsikkö on täynnä sini- ja valkovuokkoja.

Metsikössä suoritettiin syksyllä metsänhoidollisia toimenpiteitä eli siis hakattiin puita. Tämä kasa odottaa kuljetusta.

Lenkin loppupuolella bongasin ensimmäisen leskenlehden. Kevät tulee!

Tällä kertaa ilahdutan haasteella Rantapuikkoa.  Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

Viisi kuvaa arjesta: Keskiviikko

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Käyn vesijumpassa kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Maanantain jumppa on kansalaisopiston ja tämänpäiväinen järjestetään uimahallissa. Osallistujamäärissäkin on eroa, maanantaisin keskimäärin 6 henkilöä ja keskiviikkoisin 40-50. Tietysti myös altaiden koossa on aikamoinen ero. Maanantain jumppa alkaa klo 19.30 ja keskiviikon 7.30. 

Tämä on minulle oikein sopiva liikuntamuoto. Nivelrikon runtelemat nivelet eivät tärise eivätkä lonksu, koska vesi kantaa ja tukee, mutta samalla se tehostaa liikkeitä antamansa vastuksen takia. Ainoastaa ihoni ei tästä pidä. Olen vesijumppakauden ajan näppylöillä ja iho kutisee aika lailla rasvauksesta huolimatta.

Vesijumppatarvikkeeni kuljetan tällä kassilla. Reilu vuosi sitten matkamessuilla joku esittelijä iski laukun käteeni. Toki se sisälsi myös esitteitä, jotka ovat päätyneet paperinkeräykseen aikaa sitten. Kassi on tarkoitettu rantakassiksi, joten siinä on hyvä kuljettaa märät uimavarusteet takaisin kotiin.

Uimakassini taas sisältää tietenkin uimapuvun ja pyyhkeen sekä lisäksi uimamyssyn, saippuan ja pesusienen. Uimamyssyä käytän, kosken halua kastella hiuksiani. Niiden kuivuminen kestää aina älyttömän kauan, vaikka minulla on lyhyet hiukset. Varsinkin näin keskiviikkona, kun jumpan jälkeen pitää mennä suoraan töihin. Saippuaa tarvitsen maanantain jumpan jälkeen pestäkseni itseni mahdollisimman hyvin, jotta edes vähän estäisin käsitellyn veden haittoja ihollani. Keskiviikkoisin saippuat tulevat talon puolesta, mutta pesusieni on tällöinkin hyvä apuväline:)

Keskiviikon onnellinen haastettu on Heleena Vartahilla -blogista. Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

Viisi kuvaa arjesta: Tiistai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Minähän en ole mikään talousihme. Ruoanlaitto on suureksi osaksi miehen vastuulla ja leivontakin innostaa vain satunnaisesti. Siivous on pakkopullaa, mutta on yksi taloustyö, josta oikeastaan pidän.

Itse asiassa pyykinpesukin on mielestäni mukavaa (siis kun kone pesee), mutta kaikkein eniten pidän pyykin silittämisestä. Varsinkin, jos pyykki on kuivattu ulkona, hommasta suorastaan nauttii. Silitys on siksi minusta tarpeellista, koska en käytä pesukoneessa huuhteluaineita ja esim. puuvillaiset vaatteet tuntuvat pyykin jälkeen aika koppuraisilta ja silitys tekee niistä huomattavasti paremman ulkonäön lisäksi paljon pehmeämpiä.

Silityslautani on varmasti peräisin 80-luvulta, mutta se on edelleen täysin toimiva. Päällisen olen joutunut pari kertaa vaihtamaan. Sen sijaan silitysrautoja minulta on kulunut yllättävän paljon. Joko ne ovat saaneet jos jonkinlaisia oikosulkuja tai sitten minä tai joku muu on pudottanut ne laudalta eivätkä ne ole enää tulleet entiselleen. Nyt on menossa pari-kolme vuotta vanha rauta.

Sitten onkin taas haasteen vuoro. Haastan Tarjan Äipän touhut blogista. Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.