Todellakin blogia on tullut kirjoitettua jo 10 vuotta. Ensimmäisen blogitekstin julkaisin Vuodatuksen puolella 10.9.2007. Sitten, kun Vuodatus hukkasi suuren osan valokuvista, siirryin bloggerin puolelle 2012.
Kun aloitin 2007, blogit olivat se juttu. Nykyään painopiste on siirtynyt podcasteihin sekä lukemattomiin käsityöryhmiin facebookissa unohtamatta instagramia tai pinterestiä. Myöskin Ravelry taitaa edelleen olla voimissaan. Niin se maailma muuttuu 😀
Koska minulta on kirjoitusinto kadonnut, tulin siihen tulokseen, että nyt on oikea aika lopettaa.
Kiitos vielä kaikille lukijoille, kommentoijille sekä apua antaneille, kaikkea hyvää teille!
t. Marjut
ss
sunnuntai 10. syyskuuta 2017
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
Tennarit
Pari vuotta sitten jouluna neuloin J:lle ja M.lle Reaverset 7-veikasta. Kun vävykokelaan synttärit sattuvat heinäkuulle ja 7-veljestä kutittaa häntä, päätin tehdä tennarit puuvillasta. Löysin sitten Maverse-tennarien ohjeen ja ohjeen mukaisesti virkkasin ne Novitan Miamista.
Tässä ohjeessa pohjaa ei virkata, vaan käytetään valmista pohjallista, joka rei'itetään ja rei'istä otetaan silmukat. Kun on valmis pohjallinen, tulee koko pakosti oikeaksi 😀 Tosin pohjallinen on hillittömän liukas, joten liukuestettä on pakko laittaa. Muuten ne olisivat hengenvaaralliset. Saajan koko on siro 45 eikä lähipiirissä ole sen kokoista sovitusjalkaa, joten siksikin valmiiksi oikean kokoinen pohjallinen oli hyvä.
Ohjeessa oli nauhoille laitettu metallisirkat, mutta minun sirkkani taisivat olla väärää kokoa, koska niiden asentaminen ei onnistunut sitten millään. Mutta ihan hyvin nauhat asettuivat ilman sirkkojakin.
Tässä ohjeessa pohjaa ei virkata, vaan käytetään valmista pohjallista, joka rei'itetään ja rei'istä otetaan silmukat. Kun on valmis pohjallinen, tulee koko pakosti oikeaksi 😀 Tosin pohjallinen on hillittömän liukas, joten liukuestettä on pakko laittaa. Muuten ne olisivat hengenvaaralliset. Saajan koko on siro 45 eikä lähipiirissä ole sen kokoista sovitusjalkaa, joten siksikin valmiiksi oikean kokoinen pohjallinen oli hyvä.
Ohjeessa oli nauhoille laitettu metallisirkat, mutta minun sirkkani taisivat olla väärää kokoa, koska niiden asentaminen ei onnistunut sitten millään. Mutta ihan hyvin nauhat asettuivat ilman sirkkojakin.
 |
| Malli: Maverse Lanka: Novita Nina (50% merino 50% akryyli) Puikot: 3,5 mm |
Samaan pakettiin neuloin vielä yösukat Novitan Nina -merkkisestä kampanjalangasta. Näissä nyt ei ole mitään erityistä; perussukat peruskantapäällä 😀
 |
| Malli: perussuomalaisten Lanka: Novita Nina (50% merino 50% akryyli) Puikot: 4,0 mm |
maanantai 10. heinäkuuta 2017
Pannulappumania vol. 2
Matleenan blogista bongasin mielenkiintoisen näköiset pannulaput, joita halusin heti kokeilla. Ohje löytyy ainakin Sohvaneulomosta. Ja mallin nimi on Vinoraitaneliö. Matleena oli sommitellut värit lappuihinsa kauniisti, mutta minä käytin näihin kaikki mahdolliset loppukerät ja langanpätkät satunnaisessa järjestyksessä. Ainoastaan ylimmäinen lappu taitaa olla melkein kokonaan 7-veljestä. Muut laput onkin sitten virkattu mitä erilaisimmista materiaaleista ja pituuksista. Tähän sai upotettua kaikki korissa pyörivät langanpätkät.
Ohessa kuvat molemmista puoliskoista.
 |
| Malli: Vinoraitaneliö Lanka: jämälankoja Koukku: 3,0 mm |
Nämä koukuttivat niin, että käytin lähes kaikki lyhyet jämälankani. Jäljelle jäivät ainoastaan siemenlangat seuraavia varten :D
maanantai 3. heinäkuuta 2017
Pannulappumania
Lankalaatikkoon oli taas kertynyt 7-veljeksen keränloppuja. Ja ohjekansiossa oli pitkään odottanut ohje pannulappuihin. Ohje on espanjankielinen, mutta kuvat olivat selkeitä. Siitä huolimatta onnistuin tekemään muutamia virheitä ja piti purkaa.
Ylläoleva laput ovat yksinkertaisia, mutta sitten halusin kokeilla myös kaksinkertaista eli virkkasin 2 lappua ja yhdistin ne kiinteillä silmukoita.
 |
| Malli: täältä Lanka: 7-veljestä Koukku: 3,5 mm |
No, ulkonäkö ei pahemmin muuttunut, mutta käyttäisin näitä ehkä mieluummin pannunalusina kuin pannulappuina.
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Kirjavat hanskat
Ilmeisesti meillä valeampparipesät täyttivät tarkoituksensa. Niihin paikkoihin, mihin pesät ripustettiin, ei ole uusia pesiä ilmaantunut. Joten pidän tulosta onnistuneena ;)
Sitten pesistä muihin aiheisiin. Jokin aika sitten valmistuivat miehelle hanskat. Minulla oli sikäli outo tilanne, etten yhtään tiennyt, mitä neuloisin, joten mies tuli apuun ja teki hanskatilauksen. Hän halusi vähän vahvemmat hanskat, joten ehdotin heti kirjoneuletta. Mallia etsittiin yhdessä Eeva Haaviston Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia -kirjasta ja mieleinen löytyi numerosta 73 (Jalasjärvi). Langaksi valikoitui kaapissa vuodesta 2008 lähtien odottanut Gjestal Nagano, jota aikoinaan ostin tarjouksesta Kuopiosta.
Neulonta lähti hyvin käyntiin. Ja sain inhoamani sormetkin suht hyvin aloitettua, mutta sitten sininen lanka loppui kesken. Mutta koska miestä ei haitannut, jatkoin sormia vaalealla. Lopputulos on aika mielenkiintoinen, mutta hanskojen uusi omistaja tuntuu pitävän niistä.
Ja vielä toiselta puolelta:
Sitten pesistä muihin aiheisiin. Jokin aika sitten valmistuivat miehelle hanskat. Minulla oli sikäli outo tilanne, etten yhtään tiennyt, mitä neuloisin, joten mies tuli apuun ja teki hanskatilauksen. Hän halusi vähän vahvemmat hanskat, joten ehdotin heti kirjoneuletta. Mallia etsittiin yhdessä Eeva Haaviston Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia -kirjasta ja mieleinen löytyi numerosta 73 (Jalasjärvi). Langaksi valikoitui kaapissa vuodesta 2008 lähtien odottanut Gjestal Nagano, jota aikoinaan ostin tarjouksesta Kuopiosta.
Neulonta lähti hyvin käyntiin. Ja sain inhoamani sormetkin suht hyvin aloitettua, mutta sitten sininen lanka loppui kesken. Mutta koska miestä ei haitannut, jatkoin sormia vaalealla. Lopputulos on aika mielenkiintoinen, mutta hanskojen uusi omistaja tuntuu pitävän niistä.
 |
| Malli: kirjoneule Eeva Haavisto: Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia nro 73 Lanka: Gjestal Nagano 100% villa Puikot: 3,0 mm (resori) ja 3,5 mm |
Ja vielä toiselta puolelta:
Nyt ei miehen käsiä ensi talvena palele :)
Myös myssyjä on jäänyt pari kappaletta täällä esittelemättä.
 |
| Malli: Persikkavaahto Lanka: Novita Samos Puikot: 4,5 mm |
sunnuntai 11. kesäkuuta 2017
Budva, Montenegro 13.5 .- 20.5.
Blogimies täytti alkuvuodesta 60. Jo hyvissä ajoin ennen merkkipäivää olimme varanneet juhlavuosimatkan. Matkaseurueeseen kuuluivat meidän lisäksemme J, M ja TJ. Matkakohteeksi valikoitui Montenegro ja siellä rantakaupunki Budva.
Lensimme kuitenkin Kroatiaan Dubrovnikiin, josta jatkoimme etukäteen tilatulla taksilla Budvaan. Tämä oli helpoin reitti, koska Suomesta Budvaan ei ole vielä suoria lentoja. Ajomatka Dubrovnikista Budvaan kesti noin pari tuntia ja loppuvaiheessa ylitimme merenlahden lossilla paikassa nimeltä Kamerani.
Budvassa majoituimme Vanhaan Kaupunkiin (Stari Grad). Meillä oli siellä vuokrattuna pari asuntoa Apartments Vila Balkanista. Asunnon ikkunat olivat suoraan venesatamaan ja siellä oli veneitä kuin Monacossa ikään.
Budvassa on todella sympaattinen vanha kaupunki, jossa on tosi kapeita kujia ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Aivan muurien ulkopuolella on myös pieni uimaranta.
Me tosin lähdimme heti seuraavana päivänä kävelymatkan päässä olevalle vähän isommalle rannalle,
Sunnuntai olikin äitienpäivä ja sain tosi kauniin kukkakimpun ;)
Budvan alue (tai mahdollisesti koko Montenegron rannikko) on täynnä aina vain uusia hiekkarantoja. Pari seuraavaa päivää vietimme illä, jonne oli lähes tunnin kävelymatka. Tästä syystä otimme taksitolpalta taksin, joka sitten osoittautui huijariksi. Otti 15 euroa, vaikka ensin kertoi matkan taittuvan 9-10:llä eurolla. Lopullisesti huijaus paljastui, kun paluumatkan taksi, joka oli soitettu meille ravintolasta, laskutti samasta matkasta 2,40. Sanomattakin on varmasti selvää, että siitä lähtien pyysimme aina paikallista ravintolahenkilökuntaa tilaamaan meille taksin.
Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kävimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä olevassa Kotorin kaupungissa; joka on Unescon maailmanperintökohde. Ja se todellakin oli hieno. Meren ja vuorten väliin jäi kapea suikale, jossa sijaitsi mm. todella nätti vanha kaupunki. Näytti, että äkkijyrkät vuoret kohosivat korkeuksiin heti viimeisten talojen takaa.
Myös TUIn risteilyalus oli ahtautunut satamaan.
Kun meillä kerran oli auto käytössä, kävimme kurkkaamassa myös Sveti Stefanin saaren. Saarelle eivät tavalliset tallaajat pääse, mutta katselimme ympäristöä ja osa porukasta kävi uimassa.
Seuraavana päivänä palasimme Sveti Stefanin toisella puolella olevalle rannalle. Rantapäivän päätteeksi emme tilanneetkaan taksiautoa vaan palasimme vanhaan kaupunkiin taksiveneellä. Veneen kuski ansaitsee elantonsa kalastajana, mutta hankkii lisätienestejä taksiveneen kuljetuksella.
Viimeisen lomapäivän vietimme kiertelemällä Budvassa. Lauantaina olikin sitten hyvästien aika. Taksi kuskeineen oli sovitusti odottamassa ja Montenegron puolella matka kulkikin joutuisasti, mutta sitten Kroatian rajalla se pysähtyi kuin seinään. Seisoimme kaikkiaan noin 40 minuuttia helteessä. Jossain vaiheessa kuskimme kävi kysymässä, mikä maksaa ja palasi mutisten 'morons', mistä voi päätellä, ettei vastaus miellyttänyt. Lopulta M:n pissahätä yltyi niin pahaksi, että hän kävi kysymässä, onko raja-asemalla vessaa vai saako hän käydä 10 m:n päässä olevassa bajamajassa, joka tosin oli Kroatian puolella. Lupaa ei herunut. En tiedä, saiko tämä kysymys vauhtia virkamiehiin, mutta viiden minuutin sisällä passit palautettiin ja pääsimme jatkamaan.
Koska alueen sisällissodasta on vain 20 vuotta, eivät sodan aiheuttamat haavat ole kuin ohuen ruven peittämät. Esimerkiksi montenegrolainen taksimme ei saanut rahastaa asiakkaitaan lentokentällä, vaan rahastus piti tehdä ajaessa.
Hauska yksityiskohta taksimatkalla oli, että montenegrolaiselta radiokanavalta kuului Alman 'I will dye my hair' -hitti :D
Lensimme kuitenkin Kroatiaan Dubrovnikiin, josta jatkoimme etukäteen tilatulla taksilla Budvaan. Tämä oli helpoin reitti, koska Suomesta Budvaan ei ole vielä suoria lentoja. Ajomatka Dubrovnikista Budvaan kesti noin pari tuntia ja loppuvaiheessa ylitimme merenlahden lossilla paikassa nimeltä Kamerani.
Budvassa majoituimme Vanhaan Kaupunkiin (Stari Grad). Meillä oli siellä vuokrattuna pari asuntoa Apartments Vila Balkanista. Asunnon ikkunat olivat suoraan venesatamaan ja siellä oli veneitä kuin Monacossa ikään.
Budvassa on todella sympaattinen vanha kaupunki, jossa on tosi kapeita kujia ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Aivan muurien ulkopuolella on myös pieni uimaranta.
Me tosin lähdimme heti seuraavana päivänä kävelymatkan päässä olevalle vähän isommalle rannalle,
Sunnuntai olikin äitienpäivä ja sain tosi kauniin kukkakimpun ;)
Budvan alue (tai mahdollisesti koko Montenegron rannikko) on täynnä aina vain uusia hiekkarantoja. Pari seuraavaa päivää vietimme illä, jonne oli lähes tunnin kävelymatka. Tästä syystä otimme taksitolpalta taksin, joka sitten osoittautui huijariksi. Otti 15 euroa, vaikka ensin kertoi matkan taittuvan 9-10:llä eurolla. Lopullisesti huijaus paljastui, kun paluumatkan taksi, joka oli soitettu meille ravintolasta, laskutti samasta matkasta 2,40. Sanomattakin on varmasti selvää, että siitä lähtien pyysimme aina paikallista ravintolahenkilökuntaa tilaamaan meille taksin.
Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kävimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä olevassa Kotorin kaupungissa; joka on Unescon maailmanperintökohde. Ja se todellakin oli hieno. Meren ja vuorten väliin jäi kapea suikale, jossa sijaitsi mm. todella nätti vanha kaupunki. Näytti, että äkkijyrkät vuoret kohosivat korkeuksiin heti viimeisten talojen takaa.
Myös TUIn risteilyalus oli ahtautunut satamaan.
Kun meillä kerran oli auto käytössä, kävimme kurkkaamassa myös Sveti Stefanin saaren. Saarelle eivät tavalliset tallaajat pääse, mutta katselimme ympäristöä ja osa porukasta kävi uimassa.
Seuraavana päivänä palasimme Sveti Stefanin toisella puolella olevalle rannalle. Rantapäivän päätteeksi emme tilanneetkaan taksiautoa vaan palasimme vanhaan kaupunkiin taksiveneellä. Veneen kuski ansaitsee elantonsa kalastajana, mutta hankkii lisätienestejä taksiveneen kuljetuksella.
Viimeisen lomapäivän vietimme kiertelemällä Budvassa. Lauantaina olikin sitten hyvästien aika. Taksi kuskeineen oli sovitusti odottamassa ja Montenegron puolella matka kulkikin joutuisasti, mutta sitten Kroatian rajalla se pysähtyi kuin seinään. Seisoimme kaikkiaan noin 40 minuuttia helteessä. Jossain vaiheessa kuskimme kävi kysymässä, mikä maksaa ja palasi mutisten 'morons', mistä voi päätellä, ettei vastaus miellyttänyt. Lopulta M:n pissahätä yltyi niin pahaksi, että hän kävi kysymässä, onko raja-asemalla vessaa vai saako hän käydä 10 m:n päässä olevassa bajamajassa, joka tosin oli Kroatian puolella. Lupaa ei herunut. En tiedä, saiko tämä kysymys vauhtia virkamiehiin, mutta viiden minuutin sisällä passit palautettiin ja pääsimme jatkamaan.
Koska alueen sisällissodasta on vain 20 vuotta, eivät sodan aiheuttamat haavat ole kuin ohuen ruven peittämät. Esimerkiksi montenegrolainen taksimme ei saanut rahastaa asiakkaitaan lentokentällä, vaan rahastus piti tehdä ajaessa.
Hauska yksityiskohta taksimatkalla oli, että montenegrolaiselta radiokanavalta kuului Alman 'I will dye my hair' -hitti :D
maanantai 8. toukokuuta 2017
Ampparipesiä ja myssyjä
Käsityöryhmissä on näkynyt virkattuja ampiaispesiä. Kuulemma ampparit jättävät oman pesänsä tekemättä, jos joku on jo varannut tontin. Minähän en ole mitenkään ampiaisystävällinen, joten kaikkia keinoja pitää kokeilla. Pallerot on täytetty sanomalehtisilpulla. Ilmeisesti selluloosan haju tekee ne aidoimmiksi.
Kahteen ensimmäiseen virkkasin kiinteän renkaan, mutta viimeiseen tein solmittavat nauhat. Nyt pesät roikkuvat ullakolla ja saa nähdä, rakentavatko ampparit oman pesänsä viereen kaikesta huolimatta :D
Seijasiskon kanssa kävimme paikallisessa lankakaupassa (Pitsi&Palmikko) ja siellä ihastuimme mallina olevaan Parisienne -baskeriin. Itselleni ostin sinisävyiset langat ja aikomus oli neuloa omaan takkiin sopiva baskeri. Mutta kuinka ollakaan, kun sain työn valmiiksi ja kokeilin sitä, totesin, ettei tämäkään malli sovi minulle. Maailma on myssy- ja pipomalleja tulvillaan, mutta minun päähäni ei varmasti sovi yksikään.
Mutta joka tapauksessa tämä päätyy sytomyssykeräykseen.
 |
| Malli: ihan oma Lanka: Linie 277 Linolo Koukku: 4,0 mm |
Kahteen ensimmäiseen virkkasin kiinteän renkaan, mutta viimeiseen tein solmittavat nauhat. Nyt pesät roikkuvat ullakolla ja saa nähdä, rakentavatko ampparit oman pesänsä viereen kaikesta huolimatta :D
Seijasiskon kanssa kävimme paikallisessa lankakaupassa (Pitsi&Palmikko) ja siellä ihastuimme mallina olevaan Parisienne -baskeriin. Itselleni ostin sinisävyiset langat ja aikomus oli neuloa omaan takkiin sopiva baskeri. Mutta kuinka ollakaan, kun sain työn valmiiksi ja kokeilin sitä, totesin, ettei tämäkään malli sovi minulle. Maailma on myssy- ja pipomalleja tulvillaan, mutta minun päähäni ei varmasti sovi yksikään.
 |
| Malli: Parisienne -baskeri Lanka: Catania ja Catania Flammè Puikot: 3,0 mm ja 3,5 mm |
Lisää myssyjä olen väkertänyt työmatkoilla.
 |
| Malli: Will I be pretty Lanka: Kotiväki ja TeeTee Hilla Puikot: 2,5 mm |
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
Rottalauma
Jo jonkin aikaa sitten törmäsin hauskaan kirjanmerkkiin. Muistin jopa laittaa ohjeen talteen myöhempää käyttöä varten. Ensimmäinen merkki oli harjoitelma ja meni omaan käyttöön. Seuraava onnistui jo vähän paremmin, mutta vasta kolmannen annoin blogimiehelle kirjan väliin. Viimeiset kaksi menivätkin lahjoiksi.
Ja näin rotta toimii käytössä:
Ja tältä näytti pihalla vapunaattona 2017 :D
 |
| Malli: Litistetty rotta Lanka: Kotiväki ja pari muuta puuvillajämälankaa Koukku: 2,5 mm |
Ja näin rotta toimii käytössä:
Ja tältä näytti pihalla vapunaattona 2017 :D
Hauskaa vappua kaikille!
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Amsterdam 21.4.-24.4.2017
Viime viikonloppuna teimme yllätyshyökkäyksen Amsterdamiin. M valmistui maaliskuussa emmekä päässeet valmistujaisiin, joten sitä juhlittiin nyt. M:n poikaystävä oli tietoinen tulostamme, mutta M ei, joten yllätys oli melkoinen, kun odotimme oven takana M:n tullessa avaamaan.
Kuvassa näkymä M:n nykyiselle kotikadulle. Huomatkaa koukut, joiden avulla voidaan isommat huonekalut vinssata ikkunan tai parvekkeen kautta sisälle :)
Majoituimme hotellissa The Bridge Hotel, jota ei todellakaan kannata valita, jos on hiukankin liikuntaesteinen. Hotellissa oli portaita joka suuntaan eikä lainkaan hissiä, joten tervejalkaisenkaan ei ollut herkkua kantaa matkatavaroita pitkin portaikkoa. Hotelli sijaitsi kauniilla paikalla Amstel-kanavan varrella. Huoneesta oli kanavanäkymät ja venekin suoraan ikkunan takana. J liittyi seuraamme myöhemmin iltapäivällä; yllätys hänkin.
Heti ensimmäisenä iltana kävimme juhlaillallisella M:n lempiravintolassa Cau:ssa. Ruoka oli todella hyvää, mutta illan kuluessa minulla alkoi vatsassa tuntua omituiselta ja seuraavan päivän vietinkin sitten hotellihuoneessa vessan lähistöllä. Ruokamyrkytyksestä tuskin oli kyse, koska oireet olivat sen verran lievät. Luultavasti vatsa reagoi viime aikojen stressiin. Vasta lauantai-iltapäivällä uskaltauduin kaupungille, mutta edelleen söin hyvin kevyesti. Muu porukka oli päivällä käynyt Hermitage Amsterdam 1917-näyttelyssä.
Amsterdamissa oli kevät huomattavasti pidemmällä kuin täällä, vaikkei lämpötila paljon korkeampi ollutkaan.
Ja sitten ne pakolliset tulppaanit.
Sunnuntaina käväisimme Vondelparkissa ja sitten illalla syömässä; tällä kertaa Hard Rock Cafeessa. Siellä on ruoka ollut aina hyvää ja niin oli nytkin. Ruokailun jälkeen sanoimmekin M:n poikaystävälle heipat seuraavaan kertaan.
Maanantai kului matkatessa sinivalkoisin siivin takaisin kotiin.
Kuvassa näkymä M:n nykyiselle kotikadulle. Huomatkaa koukut, joiden avulla voidaan isommat huonekalut vinssata ikkunan tai parvekkeen kautta sisälle :)
Majoituimme hotellissa The Bridge Hotel, jota ei todellakaan kannata valita, jos on hiukankin liikuntaesteinen. Hotellissa oli portaita joka suuntaan eikä lainkaan hissiä, joten tervejalkaisenkaan ei ollut herkkua kantaa matkatavaroita pitkin portaikkoa. Hotelli sijaitsi kauniilla paikalla Amstel-kanavan varrella. Huoneesta oli kanavanäkymät ja venekin suoraan ikkunan takana. J liittyi seuraamme myöhemmin iltapäivällä; yllätys hänkin.
Heti ensimmäisenä iltana kävimme juhlaillallisella M:n lempiravintolassa Cau:ssa. Ruoka oli todella hyvää, mutta illan kuluessa minulla alkoi vatsassa tuntua omituiselta ja seuraavan päivän vietinkin sitten hotellihuoneessa vessan lähistöllä. Ruokamyrkytyksestä tuskin oli kyse, koska oireet olivat sen verran lievät. Luultavasti vatsa reagoi viime aikojen stressiin. Vasta lauantai-iltapäivällä uskaltauduin kaupungille, mutta edelleen söin hyvin kevyesti. Muu porukka oli päivällä käynyt Hermitage Amsterdam 1917-näyttelyssä.
Amsterdamissa oli kevät huomattavasti pidemmällä kuin täällä, vaikkei lämpötila paljon korkeampi ollutkaan.
Ja sitten ne pakolliset tulppaanit.
Sunnuntaina käväisimme Vondelparkissa ja sitten illalla syömässä; tällä kertaa Hard Rock Cafeessa. Siellä on ruoka ollut aina hyvää ja niin oli nytkin. Ruokailun jälkeen sanoimmekin M:n poikaystävälle heipat seuraavaan kertaan.
Maanantai kului matkatessa sinivalkoisin siivin takaisin kotiin.
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Tilkkuja ja myssyjä
Viime viikonloppuna minulla kävi oikein mieluinen vieras, Punainen Lanka -blogin Seijasisko. Koska asuinpaikkamme sijatsevat puolen Suomen etäisyydellä toisistaan, emme ole tavanneet kovin usein, mutta tunteneet kuitenkin lähes kymmenen vuotta. Reissukertomus kuvineen löytyy Seijasiskon blogista.
Seijasiskolla on meneillään Äiti Teresan peittoprojekti ja projektiin liittyen lisähaaste, sinivalkoiset tilkut. Minäkin käytin tilkkuihin vanhoja 7-veljeksen jämiä. Sain ne sitten kätevästi mukaan, kun Seijasisko palasi kotiin.
Tilkkujen lisäksi olen tylsillä työmatkoilla neulonut sytomyssyjä. Näitä syntyy vielä lisää, mutta tähän asti olen saanut aikaseksi viisi myssyä. Kaikki on tehty samalla mallilla, koska lanka taipuu tähän malliin parhaiten. Lanka on siis noin 10 vuotta vanhaa Novita Oliviaa, joka sisältää 70% bambua ja 30 % polyesteriä. Sen verran Olivia loppui kesken, että jouduin viimeisestä myssystä tekemään kooltaan pienemmän ja reunuksen Mandarin Fiestalla; muut 4 ovatkin samaa noin L-kokoa.
Seijasiskolla on meneillään Äiti Teresan peittoprojekti ja projektiin liittyen lisähaaste, sinivalkoiset tilkut. Minäkin käytin tilkkuihin vanhoja 7-veljeksen jämiä. Sain ne sitten kätevästi mukaan, kun Seijasisko palasi kotiin.
 |
| Malli: Äiti Teresan peittotilkku Lanka: 7-veljestä Puikot: 3,5 mm |
Tilkkujen lisäksi olen tylsillä työmatkoilla neulonut sytomyssyjä. Näitä syntyy vielä lisää, mutta tähän asti olen saanut aikaseksi viisi myssyä. Kaikki on tehty samalla mallilla, koska lanka taipuu tähän malliin parhaiten. Lanka on siis noin 10 vuotta vanhaa Novita Oliviaa, joka sisältää 70% bambua ja 30 % polyesteriä. Sen verran Olivia loppui kesken, että jouduin viimeisestä myssystä tekemään kooltaan pienemmän ja reunuksen Mandarin Fiestalla; muut 4 ovatkin samaa noin L-kokoa.
 |
| Malli: Persikkavaahto Lanka: Novita Olivia ja Mandarin Fiesta (punainen) Puikot: 4,5 mm |
Hyvää Pääsiäistä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)