Kovan onnen kämmekkäät

Viime kuukausi menikin matkustellessa, mutta tässä kuussa ollaan palattu blogin perusasioiden äärelle eli käsitöihin. Tosin edelleenkin suuritöinen palatyö on vaiheessa, mutta jotain pientä on saatu valmiiksi. Nämä ovat valmistuneet jo huhtikuussa, mutta bloggauksen sain aikaiseksi vasta nyt.

Lanka: Teetee Alpakka
Puikot: 2,5 mm

Näillä säillä taitavat kämmekkäät tulla tarpeeseen, vaikka alunperin ajattelin vasta syyskäyttöön. 

Ensimmäisen kämmekkään taisin neuloa kolmeen kertaan. Ensin loin liian vähän silnukoita. Seuraavaksi yritin tehdä valmiin ohjeen mukaan, mutta minun silmääni tulos ei näyttänyt hyvältä. Sitten päätin ottaa vanhan kunnon palmikon käyttöön ja se miellytti. Mutta yläosa piti vielä tehdä yrityksen ja erehdyksen kautta. Loppujen lopuksi valmiiksi tulivat oikein käyttöystävälliset kämmekkät :)

30-vuotishäämatkalla Pariisissa 29.5.-2.6.2014

Kun aikanaan mietimme matkan kohdetta, tajusimme, ettemme ole koskaan käyneet romantiikan pääkaupungissa, Pariisissa. Pikkuisen kyllä arvelutti kertomukset tylyistä pariisilaisista, mutta 5 vuotta sitten kävimme Biarritzissa eikä siellä ollut minkäänlaisia ongelmia ihmisten kanssa. Eikä kyllä ollut täälläkään. Täydet pisteet ranskalaisille. Ilmeisesti niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun me huutelimme hymyillen bonjouria, saimme aina hymyn ja ystävällistä palvelua takaisin. Hymyt saattoivat kyllä johtua myös ääntämisestä.

Lentomme tuli torstaina Charles De Gaulle -kentälle, joka myös oli siistiytynyt huomattavasti sitten viime näkemän. Sieltä jatkoimme Roissybussilla keskustaan L'Operan luo. Loppumatkan ajoimme taksilla hotellille. Hotellimme Alhambra sijaitsi aivan Oberkampfin metroaseman vieressä, mutta matkatavaroiden raahaaminen metrossa ei ollut vaihtoehto. Huoneeseen pääsimme heti, mutta se oli todella pieni. Toisaalta se oli ilmeisesti hiljattain remontoitu ja kylpyhuone oli hyvä.

Tavaroiden purkamisen jälkeen meillä oli aikamoinen nälkä ja suuntasimme metroaseman lähellä olevaan kahvilaan. Nälän laantumisen ja voimien palautumisen jälkeen lähdimme tutustumaan Pariisin metroon. Liput osasimme ostaa automaatista ja palvelutiskiltä saimme useammankin metrokartan. Pienen hapuilun jälkeen olimme metrossa matkalla Eiffel-tornille.

Itse torni on todella suuri ja vaikka olimme siellä suhteellisen myöhään illalla, jonot olivat edelleen todella pitkät. Meillä ei kyllä ollut tarkoituskaan mennä sisälle torniin, joten emme pettyneetkään. Yritin tosin ottaa muutaman torni sormien välissä kuvan, mutta poskelleen menivät joka ikinen. Tornin jälkeen katselimme vähän aikaa Seineä ja palasimme hotellille.

Seuraavana aamuna menimme lähikuppilaan aamiaiselle. Aamiaiseen kuului croissant (olivat muuten yhtä hyviä kuin muistinkin), voideltu puolikas patonki sekä kahvi/tee ja tuoremehu. Aamiaisen jälkeen kiertelimme hotellin lähitienoota, jossa oli mm. Republique -aukio. Sitten siiryimmekin taas kantakahvilaamme odottamaan, että seurueemme muut jäsenet saapuisivat.

Ensimmäisenä saapuikin J. Hän tuli Brysselistä suoraan luotijunalla Pariisin. Siitä parin tunnin kuluttua saapuivatkin M ja TJ. He saapuivat Amsterdamista bussilla. Yllättävän freeseiltä he näyttivät 7 tunnin bussimatkan jälkeen.

Kun loppuseurue oli majoittunut, lähdimme nähtävyyskierrokselle. Ensin suuntasimme Riemukaarelle ja tuntemattoman sotilaan haudalle. Seuraavaksi oli vuorossa Notre Dame ja metrolta sinne suunnatessamme osuimme vahingossa kukka- ja lintutorille. Notre Damessa kävimme myös sisällä, koska jono sinne liikkui sutjakasti.

Kirkon jälkeen luulimme, että muu porukka halusi Latinalaiskortteleihin, mutta yhtäkkiä meitä viitottiinkin seuraamaan aivan toiseen suuntaan. Meidät johdateltiin yllättäen sillalle nimeltä Pont de l'Archevêché. He olivat hankkineet meitä varten lukon, johon oli kirjoitettu meidän nimemme ja vihkimisvuosi ja joka piti kiinnittää sillan kaiteeseen.

Meidän lukkomme on tuo sininen, jossa on kukkia.

Sillalla on muutama muukin lukko.

Seuraavana päivänä lähdimme J:n kanssa keskustaan Galeries Lafayette -tavarataloon. Ensimmäinen laukku, jonka otin käteeni, maksoi 384€, joten se osasto jäi ilman eurojani. Sitten suuntasimme matkamuisto-osastolle, jonka tuotteet olivat kohtuuhintaisia. Kävin sitten etsimässä itselleni nilkkasukkia, löysin osaston parin tiedustelun ja eksymisen jälkeen ja valitsin kaksi paria katsomatta hintaa (eiväthän tavalliset sukat voi paljon maksaa, eihän). Kassalla sitten harmittelin suomalaisuuttani, kun en kääntynyt kannoillani ja käskenyt heitä pitämään tunkkinsa. Kaksi paria sukkia maksoi 42€. Taidan laittaa ne täällä kotona kehyksiin.

M ja TJ olivat tällä välin käyneet Jim Morrisonin haudalla ja jatkoivat tavaratalosta J:n kanssa Eiffelille. Me lähdimme hotellille vähän huilaamaan ja minä toipumaan sukkaostoksestani.

Nuoriso-osaston palattua tornilta lähdimme yhdessä Montmartelle ja Sacre Coerille. Metrolla pääsee todella lähelle. Loppumatkan me ja J kuljimme köysiradalla, M ja TJ juoksivat raput ylös. Kirkko oli upea ja näköala kukkulalta kaupunkiin oli henkeäsalpaava. Kävimme myös sisällä ja M:n kanssa sytytimme kynttilän poismenneille rakkaille.

Sunnuntai kului hiukan lähtötunnelmissa M & TJ lähtivät ensin 7 tunnin bussimatkalleen. J lähti toiseen suuntaan puoli tuntia myöhemmin. Kun he kaikki olivat lähteneet, kävimme katsastamassa bussin lähtöpaikan Oopperalla.

Samalla reissulla kävimme myös kahvilassa. Otimme molemmat pahimpaan nälkään salaatin. Pikkupurtava olikin kunnon ruokaa, koska salaatin päällä köllötteli paistettu kanan rintaleike:) Hotelliin kuului pieni sisäpuutarha, jossa kävimme juomassa leipomosta ostetut kahvit. Siellä tapasimme hotellin maskotin.

Maanantai oli matkustuspäivä. Haikein mielin jätimme hyvästit Pariisille. Au revoir Paris; nous revenons.

Imatran Valtionhotellissa 23.5.-25.5.2014

Miehen kanssa meille tulevat tasavuodet täyteen ja sitä juhliaksemme lähdimme viikonlopuksi kauneimpaan tietämäämme kotimaan hotelliin.

Olemme pari kertaa ihailleet sitä ulkoapäin, mutta nyt pääsimme myös sisälle emmekä todellakaan pettyneet. Historian havina oikein tuntui joka puolella. Valitettavasti tämä tarkoitti myös ilmastoinnin puuttumista, museoviraston päätös. Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa mustan katon alla ja kun lämpötilat hipoivat kolmeakymmentä, niin siinä oli olemista. Onneksi huoneessa oli tuuletin, joka soi hiukan viilennystä. Mutta ei lämmin luita rikkonut edes blogikoiralta.

Launtaina aamiaisen jälkeen suuntasimme kaupungille. Minulla olivat suunnitelmat selvillä, Virkkukoukkuseen. Siellä sitten aikaa kuluikin ja jotain tuli ostettua. Sieltä suunnattiin kävelykadulle, joka oli todella eläväinen, paljon porukkaa ja erilaisia esityksiä. 

Koska ulkona oli niin hillittömän kuuma, palasimme hotellille vähän huilaamaan. Siellä katselimme kiekkoa ja joimme päiväkahvit. Kun ilma hiukan viileni lähdimme ulkoilluttamaan blogikoiraa. Meillä kävi hyvä tuuri, koska kun pääsimme kosken partaalle, kaiuttimista alkoi kuulua Sibeliusta ja koskinäytös alkoi.

Kosken uoma normaalisti:

Ja sitten sitä vettä tuli ja tuli

Myös blogikoira haisteli viileitä tuulahduksia

Kosken rannalla on myös vanhoja nimikirjoituksia.

Kosken vastakkaisella rannalla oli hiidenkirnuja.

Koskinäytöksen ja lenkin jälkeen, piti vielä katsoa Suomen voittoisa peli. Pelin jälkeen lähdimme illalliselle hotellin ravintolaan. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu erinomaista. Ruokailun jälkeen blogikoira pääsi vielä vilvoittelemaan pienelle lenkille ja sitten uni maittoi meille kaikille.

Pakko oli vielä kuvata pari kylttiä. Eikös Imatran kuuluisin asukas, Antsku, asunut Mansikkalassa :D

Sunnuntaina olikin kotimatkan aika. Lämpötilat matkan aikana muuttuivat Lappeenrannan kolmestakympistä Utin kahdeksaantoista. Korialla (tulipa sielläkin käytyä ja vähän ostoksiakin tehtyä) iski päälle oikein kunnon ukonilma, josta blogikoira ei pitänyt lainkaan.

Valtionhotelliin voisimme mennä joskus uudelleenkin.

70-vuotispäivillä Ruotsissa 9-11.5.2014

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, miehen täti täytti tässä kuussa 70. Miehen serkut ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä mukaan juhlimaan.Tädille ei tosin mainittu asiasta lainkaan etukäteen. Yllätysvieraina oleminen tuntui meistäkin hauskalta idealta, joten selvittelimme hiukan matkustusvaihtoehtoja.

Täti ei asu Tukholman lähellä vaan etelämpänä jonkun matkan päässä Norrköpingistä. Laivamatka Tukholmaan olisi vienyt liikaa aikaa, joten päädyimme suoraan lentoon Norrköpingiin Flybe'llä. Juhlat oli tarkoitus järjestää lauantaina, mutta sinä päivänä ei ollut lentoja, joten lähdimme jo perjantaiaamuna.

Perjantaipäivän vietimme tutustuen Norrköpingiin ja vietimme seuraavan yön Strand -hotellissa. Olemme käyneet miehen sukulaisten kanssa kaupungissa ennenkin, mutta aikaisemmin emme ole näin kiireettömästi voineet siellä katsella paikkoja.

Kevät siellä oli pitemmällä kuin täällä.

Lento oli perillä heti aamusta, joten veimme vain tavarat hotellille säilytykseen ja lähdimme etsimään brunssi/lounaspaikkaa. Hotellin respatytön suosituksesta päädyimme paikkaan nimeltä Knäppingsborg. Siellä nautimme aikaisen lounaan ja jatkoimme matkaa ruokakauppaan. Hotellista oli meille luvattu huone jo ennen aikojaan, joten seuraavaksi pääsimmekin purkamaan tavarat ja vähän lepäilemään.

Siinä lepäillessä vierähtikin aikaa alkuiltaan (ja hiukan tuli katseltua jääkiekkoakin). Hotellissa ei ollut omaa ravintolaa, mutta löysimme kaupungilta hyvän ravintolan, joka ei ollut kiinalainen, italialainen tai thaimaalainen. Siinä istuskellessa huomasimme, että kaupat näyttivät sulkeutuvan viimeistään seitsemältä. Norrköping on ehkä Tampereen kokoinen kaupunki, mutta ilmeisesti siellä on keskusta autioitumassa, koska montaakaan vastaantulijaa ei kävellessämme ollut.

Lauantaiaamuna heräilimme rauhassa ja kävimme aamupalalla.

Huoneen luovuksen jälkeen meille jäi vielä aikaa ennen kuin miehen serkut tulivat meitä hakemaan. Sen ajan käytimme kävelemässä kaktuspuistossa. Kaktuksia ei sinne vielä oltu istutettu, mutta muita kasveja kyllä löytyi.

Sitten jo odottelimme serkkuja meitä hakemaan. Pientä sekaannusta oli aiheuttanut hotelimme nimi Strand. He olivat sekoittaneet sen Grand hotelliin, joka onneksi sijaitsi kadun toisella puolella ja puhelimetkin oli keksitty.

Yllätyksemme onnistui täydellisesti. Tädille taisi tulla kyynel silmään, kun tulla tupsahdimme olohuoneeseen. Ilta kului rattoisasti kuulumisia vaihtaen ja sekaisin suomea ja ruotsia puhuen. Miehen serkkujen puolisot ovat ruotsalaisia eivätkä heidän lapsensa puhu tai ymmärrä suomea. Oma ruotsinkielentaitoni on ruostunut huolestuttavasti; sitä ei vain tule normaalisti käytettyä. Ilta huipentui euroviisujen kisakatsomoon. Valitettavasti Ruotsi voitti Suomen jälleen, muttei Suomikaan huonosti pärjännyt.

Vähän lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen ehdimme vielä jutella pari tuntia ennen kuin piti lähteä lentokentälle.

Nämä kaverit olisin voinut napata mukaan.

Jiihaa, se on valmis!

Viime aikoina olen muutamankin kerran ajatellut, ettenkö joskus voisi päästää itseäni edes hiukan helpommalla. Minulla oli kaksi "isoa" työtä kesken. Toinen tulee olemaan isokokoinen valmiina, mutta toinen oli vain isotöinen. Nyt tämä isotöinen valmistui vihdoinkin.

Blogimiehen täti täyttää toukokuussa 70 ja tämä menee hänelle lahjaksi. Hän asuu Ruotsissa ja siksi 'Kuningatar Silvia' oli ainakin nimensä puolesta hänelle hyvä valinta.

Malli: Kuningatar Silvia kirjasta Pitsihuivit neuloen
Lanka: Titan Wool, Merinos Extra Irrestringibile
Puikot: 3,0 mm

Lanka on ostettu Tallinnasta syksyllä 2008. Ompelulangan vahvuista lankaa neuloessa aikaa sai kulumaan yli kuukauden. Välillä kävi mielessä, saanko tämän valmistumaan ajoissa. Helpotus oli aikamoinen, kun eilen päättelin langanpäät ja pistin huivin kylpyyn. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa, joten tein pari mallikertaa enemmän ja pingotus osoitti, huivin riittävän kokoiseksi.

Otin vielä mallineuleesta lähikuvan.

Seuraavaksi jotain pienempää ja nopeammin valmistuvaa.