ss

ss

perjantai 6. kesäkuuta 2014

30-vuotishäämatkalla Pariisissa 29.5.-2.6.2014




Kun aikanaan mietimme matkan kohdetta, tajusimme, ettemme ole koskaan käyneet romantiikan pääkaupungissa, Pariisissa. Pikkuisen kyllä arvelutti kertomukset tylyistä pariisilaisista, mutta 5 vuotta sitten kävimme Biarritzissa eikä siellä ollut minkäänlaisia ongelmia ihmisten kanssa. Eikä kyllä ollut täälläkään. Täydet pisteet ranskalaisille. Ilmeisesti niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun me huutelimme hymyillen bonjouria, saimme aina hymyn ja ystävällistä palvelua takaisin. Hymyt saattoivat kyllä johtua myös ääntämisestä.

Lentomme tuli torstaina Charles De Gaulle -kentälle, joka myös oli siistiytynyt huomattavasti sitten viime näkemän. Sieltä jatkoimme Roissybussilla keskustaan L'Operan luo. Loppumatkan ajoimme taksilla hotellille. Hotellimme Alhambra sijaitsi aivan Oberkampfin metroaseman vieressä, mutta matkatavaroiden raahaaminen metrossa ei ollut vaihtoehto. Huoneeseen pääsimme heti, mutta se oli todella pieni. Toisaalta se oli ilmeisesti hiljattain remontoitu ja kylpyhuone oli hyvä.

Tavaroiden purkamisen jälkeen meillä oli aikamoinen nälkä ja suuntasimme metroaseman lähellä olevaan kahvilaan. Nälän laantumisen ja voimien palautumisen jälkeen lähdimme tutustumaan Pariisin metroon. Liput osasimme ostaa automaatista ja palvelutiskiltä saimme useammankin metrokartan. Pienen hapuilun jälkeen olimme metrossa matkalla Eiffel-tornille.

Itse torni on todella suuri ja vaikka olimme siellä suhteellisen myöhään illalla, jonot olivat edelleen todella pitkät. Meillä ei kyllä ollut tarkoituskaan mennä sisälle torniin, joten emme pettyneetkään. Yritin tosin ottaa muutaman torni sormien välissä kuvan, mutta poskelleen menivät joka ikinen. Tornin jälkeen katselimme vähän aikaa Seineä ja palasimme hotellille.





Seuraavana aamuna menimme lähikuppilaan aamiaiselle. Aamiaiseen kuului croissant (olivat muuten yhtä hyviä kuin muistinkin), voideltu puolikas patonki sekä kahvi/tee ja tuoremehu. Aamiaisen jälkeen kiertelimme hotellin lähitienoota, jossa oli mm. Republique -aukio. Sitten siiryimmekin taas kantakahvilaamme odottamaan, että seurueemme muut jäsenet saapuisivat.

Ensimmäisenä saapuikin J. Hän tuli Brysselistä suoraan luotijunalla Pariisin. Siitä parin tunnin kuluttua saapuivatkin M ja TJ. He saapuivat Amsterdamista bussilla. Yllättävän freeseiltä he näyttivät 7 tunnin bussimatkan jälkeen.

Kun loppuseurue oli majoittunut, lähdimme nähtävyyskierrokselle. Ensin suuntasimme Riemukaarelle ja tuntemattoman sotilaan haudalle. Seuraavaksi oli vuorossa Notre Dame ja metrolta sinne suunnatessamme osuimme vahingossa kukka- ja lintutorille. Notre Damessa kävimme myös sisällä, koska jono sinne liikkui sutjakasti.






Kirkon jälkeen luulimme, että muu porukka halusi Latinalaiskortteleihin, mutta yhtäkkiä meitä viitottiinkin seuraamaan aivan toiseen suuntaan. Meidät johdateltiin yllättäen sillalle nimeltä Pont de l'Archevêché. He olivat hankkineet meitä varten lukon, johon oli kirjoitettu meidän nimemme ja vihkimisvuosi ja joka piti kiinnittää sillan kaiteeseen.

Meidän lukkomme on tuo sininen, jossa on kukkia.



Sillalla on muutama muukin lukko.



Seuraavana päivänä lähdimme J:n kanssa keskustaan Galeries Lafayette -tavarataloon. Ensimmäinen laukku, jonka otin käteeni, maksoi 384€, joten se osasto jäi ilman eurojani. Sitten suuntasimme matkamuisto-osastolle, jonka tuotteet olivat kohtuuhintaisia. Kävin sitten etsimässä itselleni nilkkasukkia, löysin osaston parin tiedustelun ja eksymisen jälkeen ja valitsin kaksi paria katsomatta hintaa (eiväthän tavalliset sukat voi paljon maksaa, eihän). Kassalla sitten harmittelin suomalaisuuttani, kun en kääntynyt kannoillani ja käskenyt heitä pitämään tunkkinsa. Kaksi paria sukkia maksoi 42€. Taidan laittaa ne täällä kotona kehyksiin.




M ja TJ olivat tällä välin käyneet Jim Morrisonin haudalla ja jatkoivat tavaratalosta J:n kanssa Eiffelille. Me lähdimme hotellille vähän huilaamaan ja minä toipumaan sukkaostoksestani.

Nuoriso-osaston palattua tornilta lähdimme yhdessä Montmartelle ja Sacre Coerille. Metrolla pääsee todella lähelle. Loppumatkan me ja J kuljimme köysiradalla, M ja TJ juoksivat raput ylös. Kirkko oli upea ja näköala kukkulalta kaupunkiin oli henkeäsalpaava. Kävimme myös sisällä ja M:n kanssa sytytimme kynttilän poismenneille rakkaille.




Sunnuntai kului hiukan lähtötunnelmissa M & TJ lähtivät ensin 7 tunnin bussimatkalleen. J lähti toiseen suuntaan puoli tuntia myöhemmin. Kun he kaikki olivat lähteneet, kävimme katsastamassa bussin lähtöpaikan Oopperalla.



Samalla reissulla kävimme myös kahvilassa. Otimme molemmat pahimpaan nälkään salaatin. Pikkupurtava olikin kunnon ruokaa, koska salaatin päällä köllötteli paistettu kanan rintaleike:) Hotelliin kuului pieni sisäpuutarha, jossa kävimme juomassa leipomosta ostetut kahvit. Siellä tapasimme hotellin maskotin.





Maanantai oli matkustuspäivä. Haikein mielin jätimme hyvästit Pariisille. Au revoir Paris; nous revenons.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Imatran Valtionhotellissa 23.5.-25.5.2014

Miehen kanssa meille tulevat tasavuodet täyteen ja sitä juhliaksemme lähdimme viikonlopuksi kauneimpaan tietämäämme kotimaan hotelliin.


Olemme pari kertaa ihailleet sitä ulkoapäin, mutta nyt pääsimme myös sisälle emmekä todellakaan pettyneet. Historian havina oikein tuntui joka puolella. Valitettavasti tämä tarkoitti myös ilmastoinnin puuttumista, museoviraston päätös. Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa mustan katon alla ja kun lämpötilat hipoivat kolmeakymmentä, niin siinä oli olemista. Onneksi huoneessa oli tuuletin, joka soi hiukan viilennystä. Mutta ei lämmin luita rikkonut edes blogikoiralta.


Launtaina aamiaisen jälkeen suuntasimme kaupungille. Minulla olivat suunnitelmat selvillä, Virkkukoukkuseen. Siellä sitten aikaa kuluikin ja jotain tuli ostettua. Sieltä suunnattiin kävelykadulle, joka oli todella eläväinen, paljon porukkaa ja erilaisia esityksiä. 

Koska ulkona oli niin hillittömän kuuma, palasimme hotellille vähän huilaamaan. Siellä katselimme kiekkoa ja joimme päiväkahvit. Kun ilma hiukan viileni lähdimme ulkoilluttamaan blogikoiraa. Meillä kävi hyvä tuuri, koska kun pääsimme kosken partaalle, kaiuttimista alkoi kuulua Sibeliusta ja koskinäytös alkoi.

Kosken uoma normaalisti:


Ja sitten sitä vettä tuli ja tuli





Myös blogikoira haisteli viileitä tuulahduksia


Kosken rannalla on myös vanhoja nimikirjoituksia.


Kosken vastakkaisella rannalla oli hiidenkirnuja.


Koskinäytöksen ja lenkin jälkeen, piti vielä katsoa Suomen voittoisa peli. Pelin jälkeen lähdimme illalliselle hotellin ravintolaan. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu erinomaista. Ruokailun jälkeen blogikoira pääsi vielä vilvoittelemaan pienelle lenkille ja sitten uni maittoi meille kaikille.

Pakko oli vielä kuvata pari kylttiä. Eikös Imatran kuuluisin asukas, Antsku, asunut Mansikkalassa :D



Sunnuntaina olikin kotimatkan aika. Lämpötilat matkan aikana muuttuivat Lappeenrannan kolmestakympistä Utin kahdeksaantoista. Korialla (tulipa sielläkin käytyä ja vähän ostoksiakin tehtyä) iski päälle oikein kunnon ukonilma, josta blogikoira ei pitänyt lainkaan.

Valtionhotelliin voisimme mennä joskus uudelleenkin.

tiistai 13. toukokuuta 2014

70-vuotispäivillä Ruotsissa 9-11.5.2014



Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, miehen täti täytti tässä kuussa 70. Miehen serkut ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä mukaan juhlimaan.Tädille ei tosin mainittu asiasta lainkaan etukäteen. Yllätysvieraina oleminen tuntui meistäkin hauskalta idealta, joten selvittelimme hiukan matkustusvaihtoehtoja.

Täti ei asu Tukholman lähellä vaan etelämpänä jonkun matkan päässä Norrköpingistä. Laivamatka Tukholmaan olisi vienyt liikaa aikaa, joten päädyimme suoraan lentoon Norrköpingiin Flybe'llä. Juhlat oli tarkoitus järjestää lauantaina, mutta sinä päivänä ei ollut lentoja, joten lähdimme jo perjantaiaamuna.

Perjantaipäivän vietimme tutustuen Norrköpingiin ja vietimme seuraavan yön Strand -hotellissa. Olemme käyneet miehen sukulaisten kanssa kaupungissa ennenkin, mutta aikaisemmin emme ole näin kiireettömästi voineet siellä katsella paikkoja.




Kevät siellä oli pitemmällä kuin täällä.



Lento oli perillä heti aamusta, joten veimme vain tavarat hotellille säilytykseen ja lähdimme etsimään brunssi/lounaspaikkaa. Hotellin respatytön suosituksesta päädyimme paikkaan nimeltä Knäppingsborg. Siellä nautimme aikaisen lounaan ja jatkoimme matkaa ruokakauppaan. Hotellista oli meille luvattu huone jo ennen aikojaan, joten seuraavaksi pääsimmekin purkamaan tavarat ja vähän lepäilemään.





Siinä lepäillessä vierähtikin aikaa alkuiltaan (ja hiukan tuli katseltua jääkiekkoakin). Hotellissa ei ollut omaa ravintolaa, mutta löysimme kaupungilta hyvän ravintolan, joka ei ollut kiinalainen, italialainen tai thaimaalainen. Siinä istuskellessa huomasimme, että kaupat näyttivät sulkeutuvan viimeistään seitsemältä. Norrköping on ehkä Tampereen kokoinen kaupunki, mutta ilmeisesti siellä on keskusta autioitumassa, koska montaakaan vastaantulijaa ei kävellessämme ollut.

Lauantaiaamuna heräilimme rauhassa ja kävimme aamupalalla.




Huoneen luovuksen jälkeen meille jäi vielä aikaa ennen kuin miehen serkut tulivat meitä hakemaan. Sen ajan käytimme kävelemässä kaktuspuistossa. Kaktuksia ei sinne vielä oltu istutettu, mutta muita kasveja kyllä löytyi.





Sitten jo odottelimme serkkuja meitä hakemaan. Pientä sekaannusta oli aiheuttanut hotelimme nimi Strand. He olivat sekoittaneet sen Grand hotelliin, joka onneksi sijaitsi kadun toisella puolella ja puhelimetkin oli keksitty.

Yllätyksemme onnistui täydellisesti. Tädille taisi tulla kyynel silmään, kun tulla tupsahdimme olohuoneeseen. Ilta kului rattoisasti kuulumisia vaihtaen ja sekaisin suomea ja ruotsia puhuen. Miehen serkkujen puolisot ovat ruotsalaisia eivätkä heidän lapsensa puhu tai ymmärrä suomea. Oma ruotsinkielentaitoni on ruostunut huolestuttavasti; sitä ei vain tule normaalisti käytettyä. Ilta huipentui euroviisujen kisakatsomoon. Valitettavasti Ruotsi voitti Suomen jälleen, muttei Suomikaan huonosti pärjännyt.

Vähän lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen ehdimme vielä jutella pari tuntia ennen kuin piti lähteä lentokentälle.

Nämä kaverit olisin voinut napata mukaan.



maanantai 21. huhtikuuta 2014

Jiihaa, se on valmis!

Viime aikoina olen muutamankin kerran ajatellut, ettenkö joskus voisi päästää itseäni edes hiukan helpommalla. Minulla oli kaksi "isoa" työtä kesken. Toinen tulee olemaan isokokoinen valmiina, mutta toinen oli vain isotöinen. Nyt tämä isotöinen valmistui vihdoinkin.

Blogimiehen täti täyttää toukokuussa 70 ja tämä menee hänelle lahjaksi. Hän asuu Ruotsissa ja siksi 'Kuningatar Silvia' oli ainakin nimensä puolesta hänelle hyvä valinta.


Malli: Kuningatar Silvia kirjasta Pitsihuivit neuloen
Lanka: Titan Wool, Merinos Extra Irrestringibile
Puikot: 3,0 mm


Lanka on ostettu Tallinnasta syksyllä 2008. Ompelulangan vahvuista lankaa neuloessa aikaa sai kulumaan yli kuukauden. Välillä kävi mielessä, saanko tämän valmistumaan ajoissa. Helpotus oli aikamoinen, kun eilen päättelin langanpäät ja pistin huivin kylpyyn. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa, joten tein pari mallikertaa enemmän ja pingotus osoitti, huivin riittävän kokoiseksi.



Otin vielä mallineuleesta lähikuvan.


Seuraavaksi jotain pienempää ja nopeammin valmistuvaa.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Perjantai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Meillä on puukiuas ja saunan lämmitys on hiukan suurempi operaatio kuin pelkkä napin kääntäminen asennosta OFF asentoon ON. Jos kaikki tehdään pitkän kaavan mukaan, saunan lämmitys alkaa puiden pilkkomisesta. Siihen tarvitaan puuta, kirves ja innokas pilkkoaja (vrt. suo, kuokka ja Jussi).



Jollain pilkotut puut pitää kuljettaa sisälle, joten meillä on siihen tarkoitukseen kori.


Itse kiuas näyttää tältä. Nuohoojan mukaan pitäisi alkaa katsella uutta kiuasta, vaikkei mikään kiire vielä olekaan. 



Liekit ovat vangitsevia.



Lämpiäminen kestää noin puoli tuntia ja löylyt ovat pehmeät, kuten puusaunassa tapaa olla. Meillä saunotaan yleensä pari kertaa viikossa; perinteisesti lauantaina ja keskiviikkona. Mitenkään kiveen hakattua tämä ei ole, vaan muinakin päivinä saunotaan. Ja välillä M:n ja J:n ollessa kotona sauna lämpiääkin joka päivä.

Tämä olikin viimeinen arkikuvaukseni ja päivän haasteen saa Ritva Iloinen mieli -blogistaHaasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Torstai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Tämä arjen toiminta on meillä jokapäiväistä; tätä toistetaan ihan jokaikinen aamu ja ilta ja välillä päivälläkin. Eikä tämä ole pelkästään arkista, vaan yhtä hyvin tämä kuuluu juhlapäiviin.  Oma piha on helpottanut asiaa suuresti. Mutta toiminnan kohteelle tällä on iso merkitys ja senhän me tietysti hänelle suomme. Muuten olisimme aika surkeita koiran omistajia. Kyseessä on tietenkin blogikoiran lenkitys.

Kaveria lainaten some-kielellä: Blogikoira käy tagäämässä itsensä jokaiseen kuvaan ja jättää kaikille kaveripyyntöjä. Itse lisäsin vielä, että myös etusivun uutisvirtaa luetaan innokkaasti.



Pihasta yleensä lähdetään juuri näin: koira edellä ja taluttaja perässä. Loppumatkasta tilanne on muuttunut päinvastaiseksi :) 


Tällä kertaa yksi naapuruston kissoista oli eksynyt pihallemme eikä blogikoira pitänyt siitä lainkaan.




Lempilenkkini menee pienen metsikön halki. Ainoastaan pahinpana hyttysaikana välttelen tätä. Kohta metsikkö on täynnä sini- ja valkovuokkoja.


Metsikössä suoritettiin syksyllä metsänhoidollisia toimenpiteitä eli siis hakattiin puita. Tämä kasa odottaa kuljetusta.

Lenkin loppupuolella bongasin ensimmäisen leskenlehden. Kevät tulee!



Tällä kertaa ilahdutan haasteella Rantapuikkoa Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Keskiviikko

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Käyn vesijumpassa kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja keskiviikkoisin. Maanantain jumppa on kansalaisopiston ja tämänpäiväinen järjestetään uimahallissa. Osallistujamäärissäkin on eroa, maanantaisin keskimäärin 6 henkilöä ja keskiviikkoisin 40-50. Tietysti myös altaiden koossa on aikamoinen ero. Maanantain jumppa alkaa klo 19.30 ja keskiviikon 7.30. 

Tämä on minulle oikein sopiva liikuntamuoto. Nivelrikon runtelemat nivelet eivät tärise eivätkä lonksu, koska vesi kantaa ja tukee, mutta samalla se tehostaa liikkeitä antamansa vastuksen takia. Ainoastaa ihoni ei tästä pidä. Olen vesijumppakauden ajan näppylöillä ja iho kutisee aika lailla rasvauksesta huolimatta.

Vesijumppatarvikkeeni kuljetan tällä kassilla. Reilu vuosi sitten matkamessuilla joku esittelijä iski laukun käteeni. Toki se sisälsi myös esitteitä, jotka ovat päätyneet paperinkeräykseen aikaa sitten. Kassi on tarkoitettu rantakassiksi, joten siinä on hyvä kuljettaa märät uimavarusteet takaisin kotiin.



Uimakassini taas sisältää tietenkin uimapuvun ja pyyhkeen sekä lisäksi uimamyssyn, saippuan ja pesusienen. Uimamyssyä käytän, kosken halua kastella hiuksiani. Niiden kuivuminen kestää aina älyttömän kauan, vaikka minulla on lyhyet hiukset. Varsinkin näin keskiviikkona, kun jumpan jälkeen pitää mennä suoraan töihin. Saippuaa tarvitsen maanantain jumpan jälkeen pestäkseni itseni mahdollisimman hyvin, jotta edes vähän estäisin käsitellyn veden haittoja ihollani. Keskiviikkoisin saippuat tulevat talon puolesta, mutta pesusieni on tällöinkin hyvä apuväline:)


Keskiviikon onnellinen haastettu on Heleena Vartahilla -blogista. Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Tiistai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Minähän en ole mikään talousihme. Ruoanlaitto on suureksi osaksi miehen vastuulla ja leivontakin innostaa vain satunnaisesti. Siivous on pakkopullaa, mutta on yksi taloustyö, josta oikeastaan pidän.


Itse asiassa pyykinpesukin on mielestäni mukavaa (siis kun kone pesee), mutta kaikkein eniten pidän pyykin silittämisestä. Varsinkin, jos pyykki on kuivattu ulkona, hommasta suorastaan nauttii. Silitys on siksi minusta tarpeellista, koska en käytä pesukoneessa huuhteluaineita ja esim. puuvillaiset vaatteet tuntuvat pyykin jälkeen aika koppuraisilta ja silitys tekee niistä huomattavasti paremman ulkonäön lisäksi paljon pehmeämpiä.

Silityslautani on varmasti peräisin 80-luvulta, mutta se on edelleen täysin toimiva. Päällisen olen joutunut pari kertaa vaihtamaan. Sen sijaan silitysrautoja minulta on kulunut yllättävän paljon. Joko ne ovat saaneet jos jonkinlaisia oikosulkuja tai sitten minä tai joku muu on pudottanut ne laudalta eivätkä ne ole enää tulleet entiselleen. Nyt on menossa pari-kolme vuotta vanha rauta.

Sitten onkin taas haasteen vuoro. Haastan Tarjan Äipän touhut blogista. Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viisi kuvaa arjesta: Maanantai

MariJ haastoi minut esittelemään blogissa viisi kuvaa omasta arjestani viitenä eri päivänä. Jokaisen kuvan kohdalla pitää myös haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei.

Kiitos MariJ haasteesta.

Mikäs muu maanantaiaamuna tuleekaan mieleen kuin työt:) Itse teen toimistohommia eli tietokone on silloin paras kaverini tai sitten pahin viholliseni päivästä riippuen. Työaikani on liukuva ja monesti olen mennyt töihin 6.30-9.00 ja lähtenyt sitten vastaavasti aikaisemmin tai myöhemmin.

Minun piti ottaa kuva aivan oikeasta työpisteestäni, mutta tietysti unohdin, joten joudutte tyytymään tähän kakkospisteeseeni. Minulla on nimittäin mahdollisuus tehdä välillä etätöitä ja tämä on etäpisteeni. Ergonomia ei ole tässä aivan kohdillaan, mutta isompaa työpöytää ei ole mahdollista hankkia. Työtuolikin on ikivanha toimistotuoli tai sitten keittiötuoli, vanha sekin. Jos tämä haaste olisi tullut pari viikkoa myöhemmin, olisin voinut esitellä tuliterän työtuolin, jonka tilasin 2 viikkoa sitten.



Työmatkat kuljen joko pyörällä tai autolla. Julkisia liikennevälineitä kokeilin nykyiseen työpaikkaani mennessäni, mutta aamuisin tunnin kestävä työmatka kahdella bussilla oli minulle kestämätön. Kotimatka sen sijaan sujuisi bussillakin vaihtoineen puolta nopeammassa ajassa. Polkupyörällä saan matkaan kulumaan noin puoli tuntia ja autolla 10 minuuttia. 

Tässäpä sitten ensimmäinen arkipäivähaasteeni kuvineen. Haastan sitten Iloa itse tehden blogista Timantun vastaamaan tähän haasteeseen. Haasteeseen vastaaminen on vapaaehtoista.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Keskeneräisiä

Maaliskuu on jo puolessa välissä eikä ole ensimmäistäkään käsityötä valmiina. Tosin kaksi työtä on kesken ja molemmat ovat isotöisiä. Toisesta on noin puolet valmiina ja toinen aivan alkutekijöissään.

Tässä valmis puolisko:


Aloitin tämän viime kesänä ja valmis sen pitäisi olla syyskuussa. Lappuja neuloin aina muiden töiden välissä. Nyt pitää varmaan kiristää tahtia, kunhan ensin saan blogimiehen tädin 70-vuotislahjan valmiiksi. Se on tosi haastava ja välillä tuntuu, että haukkasin liian ison palan taitoihini nähden, mutta se jää nähtäväksi.

Blogikoirakin ottaa sunnuntain levon kannalta :)